166.

Päivän taideprojekti WAM:n työpajassa - Kuvansiirtoa pasta ja lakkatekniikalla

Päivän parituntinen Wäinö Aaltosen Museon työpajalla hujahti tänään mielenkiintoisissa merkeissä. Ajattelin dokumentoida koko työprosessin ja tekniikkaa, tykkäsin nimittäin kovasti toteuttaa valokuvaa ja kuvansiirtovalokuvapiirrosta ko. pasta ja lakkatekniikalla. Ei mikään maailman iisein homma, vaikka äkkisiltään saattaisi ajatellakin niin....

Yleensä teosten pääosassa on kurssilla "omat kasvot", mutta toki muitakin kuvia saa käyttää. Tempasin matkaan jääkaapin ovesta nyt jo edesmenneen mummini kuvan, joka on otettu Pariisin katukahvilassa (vuotta en muista...) Tykkään kuvasta ja sainkin siitä aika kivan idean toteutukseen. 1. Kuva skannataan ja värjätään tms. digitaalisesti niin halutessaan. Itse tykkään mustavalkoisesta pohjasta aika pitkälti...

Kurssin opettaja kehottaa aina värjäämään kuvia, jotta kuvaan saadaan enemmän tehostetta ja mielenkiintoa. 2.Normaalille mustavalko-paperitulosteelle voi värittää ja piirtää esim. puuväreillä. Itse pidän suttuisesta viivasta, en ole koskaan ollut mikään tarkka piirtäjä. Siksi Picasso onkin varmaan mun lemppari (sinnepäin vääntyneitä viivoja ja mageita lyijykynäluonnoksia tuhruisen nopeina ja muotojen sekamelskana, sellaisina, että sellaisten niiden vain kuuluukin olla, mikään viiva ei ole ylimääräinen...

3.Kuvan siirtoon kankaalle tai taulupohjalle/kartongille tarvitaan "pastaa". Liimamaista ainetta, joka mahdollistaa työn siirtymisen valitulle materiaalille silittämällä paperin läpi. Pastaa levitetään pohjan ja työn päälle ohuelti.

4. Kuvan siirto pohjalle tapahtuu silittämällä paperin läpi, painaen rautaa mahdollisimman lujaa paperia vasten ja silittämällä hetken aikaa kunnes ääriviivat piirtyvät paperin läpi...

5. Siirtynyt kuva pyöritetään varovasti sormin esiin, kastelemalla päällipaperi ensin ohuelti sienellä ja pyörittämällä pintakerros päältä pois...

Työskentelyprosessin jälkiä...

Turhista välikappaleistakin tulee välillä ihan vahingossa aika hienoja juttuja! Silityspaperi ja jäljet siinä silityksen jälkeen.

6. Kuva lähestulkoon valmiina kartongilla. Pieniä vauroita tulee lähes väistämättä, sillä märkä paperi on tosi tosi arkaa ja purkautuu helposti, mutta toisaalta mun mielestä se tuo vaan oman kivan lisän, joten rapsuttelin tahallaan sitä pois tietyistä kohdista enemmänkin...

Kuva siirtyi peilikuvana alkuperäisestä...

7. Valmis kuva kuivataan hiustenkuivaajalla

8. Kuivauksen jälkeen valmiissa kuvassa on vielä kuivaa paperimurua päällä, joka lähtee ja kirkastuu silittämällä kertaalleen paperin läpi ja kun kuvapinta on sen seurauksena kuuma, hierotaan kynttilänpalalla kynttilävahaa kuvan päälle, joka kirkastaa kuvan.

9. Prosessi on vielä kesken, tarkoituksena siirtää pätkä tekstiä ensi kerralla (kirjoitan jotakin tarinaa Pariisista A4:lle esim....) samalla tekniikalla viereen, joka pitää muuten painaessa asettaa peilikuvana, jotta se tulee oikeinpäin valmiina kartongille (note to self......)



Seuraavat kuvat onkin sitten työpajalta nopeasti näpsäistyjä kivoja fiiliskuvia...Olisipa niin ihanaa kun omistaisi ihan oman ateljeen, joku korkea kattohuoneisto kaupungin yllä ja oma ateljee, jonne voisi paeta vaan omaan taidemaailmaan pakoon kaikkea ja luomaan luomisen perään, semmoiseen maailmaan kun ei vaan ihan jokainen pääse...Siks se onkin varmaan niin siistiä!

 

Museoiden taidekaupat on muuten mun Akilleen kantapää. Olen joskus, silloin kun en vielä asunut Turussa ostanut ko. Picasso julisteen samaisesta Wäinö Aaltosen Museosta. Nyt siellä oli kuin olikin ko. näyttelyn kirja vain hintaan 5e! Jes! Lähti mukaan. Nää taidekirjat mitä aina keräilen ja ostelen, niin niitä ei välttämättä tule niinkään luettua, mutta kuvat inspiroi ja paljon. 

Mummin kuva oli kiva valinta tän päiväiseen taidepuuhasteluun. Muistan kun pikkuisena tyttönä matkustin mummin luokse viikonlopuksi ja meidän yhteisiä juttuja oli aina taidepuuhastelut. Mummi pisti mulle "taitelijabaskerin" päähän ja parvekkeelle maalamaan kunnon telineen kanssa, pilkkoi omenoita mutusteltavaksi ja kertoili kaikkea eri tekniikoista ja ideoista. Mummin kanssa oli aina sellainen oma salainen maailmansa. Ikävä on, mutta se on elämää ja onneksi hyvät muistot ja ajatukset säilyvät aina...   

Tällaista tällä kertaa, mukavaa lauantai-iltaa kaikille! :)